Suomen ympäristökeskus (SYKE) on julkaissut raportin ekosysteemi- ja ympäristötutkimuksen infrastruktuureista Suomessa.
"Työpaperi Suomen ekosysteemi- ja ympäristötutkimuksen infrastruktuureista – Analyysi nykytilanteesta ja ehdotus seuraaviin vaiheisiin" (White paper on Terrestrial Ecological and Environmental Research Infrastructures in Finland - Analysis of the current landscape and proposal for future steps, Reports of the Finnish Environment Institute 41/2019) käsittelee ympäristötutkimuksen infrastruktuurin nykytilastaa ja tulevaisuuden kehitystä. Työpaperissa listataan tärkeimmät kehityskohteet suomalaisten infrastruktuurien vaikutuksen ja kansainvälisen näkyvyyden parantamiseksi.
Raportin kirjoittajina on tutkijoita muun muassa Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskus INARista, Ilmatieteen laitokselta, ICOS-ERIC:stä, Itä-Suomen yliopistosta ja Luonnonvarakeskuksesta.
Työpaperi on englanninkielinen ja kokonaisuudessaan ladattavissa pdf-versiona täältä.
Työpaperin suomenkielinen tiivistelmä:
Tässä työpaperissa esitellään näkemys kansainvälisesti huipputasoisen, tieteellisesti tärkeän ja yhteiskunnallisesti merkittävän suomalaisen ympäristötutkimuksen infrastruktuurin nykytilasta ja tulevaisuuden kehityksestä. Työpaperi listaa tärkeimmät kehityskohteet suomalaisten infrastruktuurien vaikutuksen ja kansainvälisen näkyvyyden parantamiseksi. Se käsittelee erityisesti: 1. Tieteellisiä kysymyksiä, jotka ohjaavat ekosysteemi- ja ympäristötutkimusta maailmanlaajuisesti ja Suomessa; 2. Erilaisten käyttäjäryhmien erityistarpeita Suomessa, liittyen ekosysteemi- ja ympäristötutkimuksen infrastruktuureihin; ja 3. Suomalaista tiekarttaa, joka mahdollistaa ekosysteemi- ja ympäristötutkimuksen infrastruktuurien kestävyyden. Työpaperi esittelee myös suomalaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimusinfrastruktuuristrategiota, sekä olemassa olevia infrastruktuureja, jotka muodostavat perustan tulevalle kehitykselle. Tavoitteena on ennen kaikkea tukea kansallisen yhtenäisen vision rakentamista ja vahvistaa tieteellisen merkittävyyden, kansallisten synergioiden ja hyötyjen kautta tutkimusyhteisöä.
Ekosysteemi- ja ympäristötutkimuksen infrastruktuureille on tärkeää kehittää kansallinen strategia, sillä globaalit haasteen uhkaavat ekosysteemien toimintaa. Ihmistoiminta vaikuttaa monin tunnetuin mutta myös vielä tuntemattomin tavoin ekosysteemien rakenteeseen ja toimintaan, ja näiden muutosten vaikutukset heijastuvat takaisin yhteiskuntaan ekosysteemien tarjoamien palveluiden laadun ja määrän kautta. Ekosysteemien vaste ympäristön muutoksiin tunnetaan usein vain vajanaisesti, tai tutkimukset kattavat vain lyhyitä ajanjaksoja. Yhtenäiset tutkimusinfrastruktuurit ja tehokkaat analyysimenetelmät ovat keskeisiä, jotta globaaleihin haasteisiin onnistutaan löytämään vastauksia. Ympäristötutkimuksen infrastuktuurien kehittämissä tärkeimmäksi kohteeksi on niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisesti tunnistettu tarve ymmärtää paremmin ympäristön tilaa ja monimutkaisia biosfääri-hydrosfääri-ilmakehä -yhteyksiä sekä havaita ja analysoida globaalin muutoksen vaikutuksia näihin systeemeihin.
Suomi kuuluu tällä hetkellä ilmakehä- ja ympäristötieteiden alalla maailman johtaviin maihin sekä tutkimuksen että eurooppalaisten ja maailmanlaajuisten havaintoasemaverkostojen ja infrastruktuurien (ICOS, ACTRIS) koordinoimisen osalta. Perustuen tähän lähitieteenalan olemassa olevaan kokemukseen ja monien suomalaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten merkittäviin ekologian ja ekofysiologian tutkimustuloksiin, Suomella on mahdollisuus aktiivisesti edistää ekosysteemitutkimusinfrastruktuurin käsitettä ja toimia muille maille esimerkkinä infrastruktuurien menestyksekkäästä kansallisesta integraatiosta. Tämän raportin tarkoituksena on pohtia, miten voidaan yhtenäistää, laajentaa ja yhdistää havaintoja toimivan ja kustannustehokkaan asemaverkoston avulla ja avoimen ja luotettavan datanhallinnan järjestelmän kehittämiseksi.
Työpaperi on kirjoitettu osana Suomen Akatemian rahoittamaa INAR Ecosystems -aloitetta ja päivitetty eurooppalaisten projektien edetessä. Se muotoilee vision ja lähtökohdat kansalliselle yhteistyölle ympäristötutkimusinfrastruktuurin kehittämiseksi.